Kotimaa-lehdessä julkaistiin tänään mielipidekirjoitukseni, jonka otsikon toimitus oli laatinut.

Kiitos kirkkoherra Tapio Luoman haastattelusta Kotimaassa 17.4. Olen samaa mieltä siitä, että Suomesta puuttuu hyvä keskustelu tieteen ja uskon suhteesta.

Samasta asiasta esitti huolensa Helsingin hiippakuntasihteeri Raine Haikarainen (Hiippakuntauutiset 1/08). Hän kysyy, antaako rippikoulu riittävät eväät tieteellisen maailmakuvan ja jumaluskon välisten kysymysten älylliseen pohdiskeluun ja mitkä vaikutukset sillä on nuorten aikuisten kirkosta eroamisiin.

Vaikka tieteen pitää olla arvovapaata, niin nyt vahvasti esillä olevaan evoluutioteoriaan arvot liittyvät vahvasti. Sillä pyritään selittämään myös se, ettei kehittymiseen ole Jumalaa tarvittu, vaan kaikki on tapahtunut luonnon valintana sattuman kautta.

Tarvitsemme vuoropuhelua luonnontieteen ja Ramatun välillä siitä, mitä luonnontieteen tulokset ovat ja mitä niistä voidaan päätellä. Mikä on teoriaa ja mikä faktaa. Kysymyksinä pitäisi olla muun muassa, mistä kaikki on saanut alkunsa eli mitä tarkoittaa Einsteinin suhteellisuusteoria, ja mistä alkurähdysteoriaan tarvittu energia on peräisin.

Kristinuskossa on taas keskusteltava siitä, tehdäänkö luonnontiedettä Jumalan sisä- vai ulkopuolella eli onko Jumala enemmän vai vähemmän kuin mitä luonnontieteessä on löydetty. Itselleni oli rauhoittavaa kuulla fysiikan professori K.V. Laurikaisen sanat 1980-luvun alussa "me saamme kaikessa rauhassa tutkia Jumalan luomaa maailmaa".

SAARA RUOKONEN
biokemisti, seurakunta-aktiivi
Helsinki