Tänään vietettiin Helsingissä työttömien kirkkopyhää teemalla Työ ja osallisuus. Minut oli pyydetty klo 13.30 pidettävään vaalipaneeliin, mutta menin jo klo 11 jumalanpalvelukseen.

Saarna oli vaikuttava. Erityisdiakonian pappi Ossi Kuoppala nosti saarnatekstistä esiin toisaalta anteeksiantamisen ja toisaalta sen, miten on puututtava ihmisten tekemisiin silloin, kun joku tai jotkut tekevät väärin. Ei saa jäädä ulkopuoliseksi ja ajatella, ettei se minulle kuulu.

Raamatun ohje on, että ensin puhutaan kyseiselle ihmiselle kahdenkesken. Jos se ei auta, otetaan muutama todistaja mukaan. Jos sekään ei auta, niin sitten otetaan koko seurakunta mukaan. Kuoppala korosti, miten seurakunnalla tarkoitetaan koko yhteisöä. Meillä kaikilla on vastuu, joten on myös puututtava epäkohtiin ja väärään toimintaan.

Lounaan jälkeen käytiin sitten yhdessä käsiksi yhteiskunnallisiin epäkohtiin työttömien näkökulmasta. Paneeli pidettiin kirkkosalissa, joten seurakunta oli oikeasti koolla.

Työttömien kuntouttavassa toiminnassa nostin esiin yksilöllisten työllistymispolkujen luonnin. Helsingistä löytyy töitä, on vain oltava riittävästi luovuutta ja uskallusta saada niihin myös tekijät.

Esimerkiksi päiväkodeissa, kouluissa ja hoitolaitoksissa tarvitaan avustavaa henkilökuntaa, jotta koulutetut opettajat ja hoitajat voivat keskittyä tekemään sitä, mihin heidät on koulutettu.

Hyvässä ohjauksessa pitkäänkin työttömänä ollut saa onnistumisen kokemuksia. Se taas vahvistaa hänen itseluottamustaan ja antaa tulevaisuuden uskoa, toivoa paremmasta.

Mutta Helsingissä tarvitaan myös kohtuuhintaisia asuntoja, myös vuokra-asuntoja. Oma koti, vaikka pienikin, on elämän perusedellytys. 

Työttömien kirkkopyhää on vietetty kerran vuodessa jo useana vuonna. Sen järjestivät Helsingin ev.-lut. seurakuntayhtymä, Työttömien yhdistykset Helsingissä ja Kirkon Sosiaalifoorumi.