Tänä iltanan Temppeliaukion kirkkoon kokoontunut seurakunta koki ainutlaatuista: Suomen Lähetysseuran 150-vuotsijuhliin kuului runolaulumessu, jossa musiikki on Kalevala-mittaista ja lauletaan kaikki muu paitsi evankeliumiteksti ja saarna.

Messu kesti ehtoollisen kanssa lähes kaksi tuntia, mutta aika ei tuntunut pitkältä. Messu eteni verkkaisesti ja sitä korosti vielä kaksi vanhan, vuoden 1701 virsikirjan virttä, jotka ihan oikeasti veisattiin. Siis todella hitaasti ja vakaasti ja niekutusten kanssa.

Liturgisia tekstejä oli muutettu sopimaan Kalevala-mittaan. Niissä oli käytetty myös vanhaa tyyliä. Jotkut kohdat oikeastaan puhuttelevat paremmin, kuten Isä meidän rukouksessa "Taivaallinen valtakuntas',/olkoon aina keskellämme" tai uskontunnustuksessa "Tämän ajan täyttyessä,/uuden aamun alkaessa/vaivain alta vapautetut, synneistänsä sovitetut/taivaan kotiin kiiruhtavat/luokse Taaton taivaallisen".

Saarnassaan Inkerin ev-lut. kirkon piispa Aarre Kuukauppi nosti evankeliumitekstistä esiin kehotuksen rakastaa myös vihamiehiä. Piispa kertoi, miten nuorena teologianopiskelijana oli lukenut 1930-luvulla pidetyn saarnan, jossa pappi ikäänkuin rukouksena toivoi kirkon katolle jumalanpalveluksen aikana kiviä heittelevien kommunistimiesten myös olevan kerran paratiisissa. Nämä miehet olivat syntyjään suomalaisia ja tulleet sinne Suomesta, Yhdysvalloista ja Kanadasta.

Kuukauppi jatkoi, ettei saarna ollut vain jotain kaunista puhetta, vaan toivomus tuli ihan oikeasti sydämestä.

Presidentti Martti Ahtisaari sanoi Nobel-puheessaan, että rauha on tahdon asia, myös Lähi-idässä. Nyt Inkerin kirkko voi toimia vapaasti. Mutta milloin lakkaa viha Lähi-idässä?