Tänään olin ensimmäisessä vaalipaneelissa. Järjestäjänä oli naisjärjestö Zonta-kerho Helsinki IV. Teemana oli Nainen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Esittelyn yhteydessä pyydettiin kertomaan, mikä sai lähtemään yhteiskunnallisen vaikuttamisen tielle?

Omalta osaltani kerroin, että mallin osallistumiseen ja vaikuttamiseen sain jo lapsuuden kodista. Isä osallistui seurakunnan toimintaan myös luottamustehtävissä ja äiti oli Marttakerhossa.

Lukion viimeisellä luokalla tehdyn ammatinvalintatestin mukaan minulle esitettiin kahta vaihtoehtoa: fyysikko ja hyvänä kakkosena sosiaaliala.

Minusta tuli biokemisti, joten työurani alkupuolella hoidin tuon tiedepuolen. Välillä olin myynnissä ja markkinoinnissa ja sitten viimeiset 15 vuotta olin Kristillisdemokraattisten Naisten toiminnanjohtajana. Näin tuli sitten molemmat suositukset hoidettua.

Kun pyydettiin kertomaan oma tasa-arvoteko, niin se vähän herkisti mieltä. Kerroin nimittäin itselleni tärkeimpinä kehitysyhteistyöhankkeet Gambiassa (2010-2015) ja Ugandassa (2015-2017). Ne siis tapahtuivat pääasiassa veronmaksajien rahoilla ja tuotokset syntyivät Suomen ulkopuolella.

Gambiassa luotiin moniammatillinen verkosto tukemaan naisiin kohdistuvan väkivallan uhreja ja vähentämään tätä väkivaltaa. Hankkeessa saavutettiin enemmän kuin mitä alkusuunnitelmissa kavailtiin ja suomalainen tilintarkastajamme sanoi, että miten te olette näin pienellä rahalla saaneet noin paljon aikaseksi. Se tuntui hyvältä.

Ugandassa yhdistystämme (RaTas - Kristillisen tasa-arvon puolesta) pyydettiin auttamaan lopettamaan tyttöjen sukuelinten silpominen Sabiny-heimon parissa.

Kehitysyhteistyöhankkeisiin pääsin mukaan työni kautta ja sain olla mukana useammassakin projektissa. Esimerkiksi Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö ry:ssä tuettiin naispoliitikkojen yhteistyöfoorumin Tanzania Women Cross-Party Platform'n (TWCP) muodostamista.

Paneelin päätteeksi keskustelimme naisiin kohdistuvasta väkivallasta Suomessa. Istanbulin sopimuksen (Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta) täytäntöönpano on Suomessa vielä pahasti kesken.