Viime vuonna luonani asui puoli vuotta kenialainen Martha. Hänen ystävänsä oli tullut Suomeen jo aikaisemmin ja etsinyt myös Marthalle opiskelupaikan. Se oli vuoden kurssi Rovaniemellä.

Marthan opiskeluun kuului kolmen kuukauden työharjoittelu ja sitä varten erinäisten vaiheiden jälkeen hän päätyi asumaan luokseni. Martha sai uuden opiskelupaikan pääkaupunkiseudulta ja syyskuun alussa hän muutti opiskelija-asuntoon.

Tuo puolivuotta oli Marthalle suomalaiseen elämäntapaan tutustumista ja minulle vastavuoroisesti afrikkalaiseen. Rovaniemellä ollessaan hän ei liiemmin ollut ollut suomalaisten kanssa. Koin tuon jakson rikkaana, oikeastaan etuoikeutettuna, sillä meillä oli hyvinkin syvällisiä keskusteluja kulttuuriemme eroista, mutta myös yhteneväisyyksistä.

Kun levottomuudet Keniassa alkoivat, koin ne henkilökohtaisemmin kuin aikaisemmat levottomuudet maailmalla, sillä olihan siellä ystäväni äiti, sisarukset ja heidän lapsensa.

Martha kertoi, että hänen äitinsä oli joutunut muuttamaan kaupunkikodistaan kahdeksi viikoksi kotikylään, samoin hänen veljensä lapset, jotka olivat joululomalla. Nyt kotikaupungissa on jo rauhallisempaa, joten paluu oli mahdollinen. Martha ja hänen perheensä ei kuulu kumpaankaan vastakkain olevasta heimosta.

Marthan perhe on kristittyjä jo useassa polvessa ja hän kertoi, miten kirkot ovat osaltaan yrittäneet auttaa rauhan saamiseksi maahan. On rukoiltu ja yritetty sovitella.

Kun kuulen levottomuuksista maailmalla ja miten ihmiset joutuvat jättämään kotinsa etsiäkseen turvaa muualta, palautuu mieleeni aina lapsuuteni mielenmaisema, aikuisten puheiden luoma.

Lapsuudenkotini on kuusi kilometriä maamme itärajalta ja niiltä seuduilta lähdettiin kolme kertaa evakkoon viime sotien aikana - ja saatiin myös palata yhtä monta kertaa. Lapsuudessani aikuisten ajanmääreet olivat menneisyydestä puhuttaessa "enne sottii, evakos ja sottii jälkee".

Rauhaa ja yhteiskunnallista vakautta osaa arvostaa vasta, kun on kokenut niiden puuttumisen. Tämän näin myös vanhemissani. Tosin olen ymmärtänyt sen vasta nyt myöhemmin.

Kun jumalanpalveluksessa rukoillaan varjelusta sodista, levottomuuksista jne., niin otetaan se ihan tosissaan, muistaen myös muita maita ja kansoja.