Temppeliaukion kirkossa oli tänään erilainen jumalanpalvelus musiikin osalta. Sibelius-Akatemian talvijuhlat eli Sibafest on meneillään ja tuo messu oli osa ohjelmaa, jossa sunnuntain teemana on Piltit ja kävyt. Musiikista vastasi Sibelius-Akatemian nuoret taiturit ja saimme kuulla myös kahden urkukappaleen kantaesitykset, toisen niistä jo alkusoittona.

Kun kuuntelin tuota alkusoittoa, alkoi mielessäni pyöriä ajatus toisaalta vanhan ja uuden sekä toisaalta erilaisten musiikkien kohtaamisesta. Itse pidän klassisesta musiikista, jota jumalanpalveluksissa pääasiassa soitetaan, mutta meitä klassisesta musiikista pitäviä on muistaakseni vain päälle kymmenen prosenttia väestöstä.

Koska nyt ei kuulunutkaan sitä tuttua ja turvallista musiikkia, niin jotenkin oivalsin niiden tunteet, jotka perinteiseen jumalanpalvelukseen tullessaan kokevat siellä vierautta myös soitettavan musiikin takia. Ja siksi useimmiten jättävät menemättä muutoin kuin pakottavissa tilanteissa.

Olen osallistunut aikoinaan Afrikkalaiseen messuun ja sitä ovat seuranneet Tuomasmessu ja Pop-messu. Niiden musiikki on yksi niistä tekijöistä, jotka saavat nuoret ja aikuiset nuoret osallistumaan niihin.

Yhtenäiskulttuurin aika on mennyt ohi jo ajat sitten. Se on suuri haaste myös kirkolle, koska pitäisi palvella myös eri musiikkimakuja. Toisaalta moni satunnainenkaan kirkossa kävijä ei kuitenkaan haluaisi muuttaa siellä mitään. Hän haluaa kokea lapsuutensa muistot siten, kuin ne aikoinaan oli oppinut. Jos muutoksia tehdään, voi kirkossakäynti loppua kokonaan.

Sibafest järjestetään nyt toista kertaa ja sen tarkoituksena on esitellä Sibelius-Akatemian toimintaa koko laajuudessaan ja samalla kertoa suurelle yleisölle, mitä kaikkea tulevassa Musiikkitalossa on tarkoitus tehdä.

Musiikilla on tärkeä osa ihmisten hyvinvoinnissa. Vaikka se on sirpaloitunut eri tyyleihin ja jokaisella on omat kannattajansa, niin joskus on ihan virkistävää kuunnella myös toisenlaista musiikkia. Se voi auttaa rakentamaan siltaa niille toisille tulla tutustumaan siihen musiikkiin, josta itse pitää. Tämä koskee myös eri ikäisiä.