Jo yli kymmenen vuotta sitten ystävystyin Irakista pakolaisena Suomeen tulleen kristityn perheen kanssa. Koska olen kiinnostunut historiasta ja eri kulttuureista, sain heiltä sellaista tietoa, mitä ei tiedotusvälineiden kautta saa.

Ystäväni kertoivat oman kansansa, assyrialaisten tavoista, ruokakulttuurista ja kirkonmenoista. Sain mm. tietää, että assyrialaiset oli ensimmäisiä kansakuntia, jotka omaksuivat kristinuskon.

He muistelivat kaihoisasti myös Pohjois-Irakin luonnon kauneutta ja siellä olevia vanhoja kirkkoja. Joskus he sanoivat, että kun tilanne rauhoittuu, he haluavat ottaa minut mukaan matkalle sinne ja esitellä kaikki ihanuudet ja kulttuuriaarteet - ne, jotka ovat säästyneet tuhoilta.

Kristityt saivat suhteellisen vapaasti harjoittaa omaa uskoaan ja rinnakkaiselo muiden kansanryhmien kanssa sujui kohtuullisen rauhallisesti. Mutta sitten tilanne muuttui ja myös ystävperheeni päätti lähteä pienten lastensa kanssa maasta seuraten ystävien ja sukulaisten esimerkkiä.

Suku on hajaantunut eri puolille maailmaa. Heitä on ainakin Suomessa, Ruotsissa, Australiassa ja Yhdysvalloissa. Myöhemmin lähteneet ovat jääneet "jumiin" Jordaniaan. Irakissa heidän sukulaisiaan on enää vähän ja he elävät hyvin vaikeissa oloissa, niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Ystäviltäni saan silloin tällöin kuulla heidän sukulaistensa raskaista kokemuksista siellä. Ne antavat ikään kuin kasvot tämän kansanryhmän kärsimyksille.

Vasta viimeaikoina on Suomessa alettu uutisoida Irakin kristittyjen kohtaloista. Jostain syystä ei vieläkään kerrota sitä, että he assyrialaisina ovat siellä myös etninen vähemmistö, tai oikeammin alkuperäiskansa, jota sorretaan. Ei siis pelkästään uskonnollinen vähemmistö.

Tätä tiedotuksen puutetta korjaamaan perustettiin viime syksynä Suomi-Assyria -yhdistys ja minäkin liityin sen jäseneksi. Vuosikokous pidettiin eilen ja sen yhteydessä oli myös yleisötilaisuus otsikolla "Assyrialaisten vainotut jälkeläiset".

Tilaisuudessa yhdistyksen puheenjohtaja, professori Simo Parpola luennoi aiheesta "Muinainen Assyria ja nykyassyrialaiset" ja dosentti Svante Lundgren aiheesta "Irakin kristittyjen ahdinko".

Vuosikokouksessa hyväksyttiin toimintasuunnitelmaksi mm. "tiedottaa päättäjille, medialle ja suurelle yleisölle assyrialaisten hankalasta tilanteesta heidän kotimaissaan, etenkin Irakissa". Minäkin lupasin laittaa oman korteni kekoon ja ensimmäisenä tekona kirjoitan asiasta tässä nettipäiväkirjassani.