Helsingissä on isot Markkinaperinteen järjestämät maalaismarkkinat neljä kertaa vuodessa, kaksi keväällä ja kaksi syksyllä. Paikkoina ovat Kannelmäen Prisman ja Itäkeskuksen parkkialueet. Toinen siis lännessä ja toinen idässä. Tänään oli vuorossa Itäkeskus.

Piirin puheenjohtajan Jussin kansa oli sovittu, että minä Helsingin Kristillisdemokraattien vaalipäällikön ominaisuudessa hoidan käytännön järjestelyt. Niihin kuuluu teltalle tulijoiden rekrytointi ja jaettavasta materiaalista huolehtiminen.

Kun "telttavastaava" Juha oli estynyt hoitamasta kuljetuksia, jäi sekin minun kontolle. Vaalityöryhmään kuuluva Timo lainasi vanhaa vara-autoaan, joka kyllä toimi ihan hyvin, mutta ilman "nykyajan mukavuuksia". Merkittävin oli ohjaustehostuksen puuttuminen, joten ratin kanssa sain olla tarkkana. Varsinkin pysäköinnissä tarvitsin käsivoimaa, kun pyöriä piti kääntää vuoroin molempiin suuntiin.

Kun viime torstaina näin sääennustuksen sunnuntaille, niin ajattelin, että voi ei. Siellä näytettiin kunnon vesisadetta, mahdollisesti myös räntää! Onneksi pahin sade ja tuuli olivat yöllä, joten aamulla oli enää tihkusadetta ja tuulikin enää kohtalaista, tosin puuskittaista. Tiesin kuitenkin, että uuden ja tukevamman teltan kanssa pärjäämme ilman pelkoa siitä, että teltta lähtee lentoon.

Tarjosimme kuumaa mehua ja pipareita KD:n 50-vuotisjuhlan merkeissä. Kahvitarjoilut piti jättää markkinoilla oleville kahvilayrityksille, mikä sinänsä on ihan ymmärrettävää.

Säästä johtuen markkinoilla oli aikaisempaa vähemmän väkeä, mutta toisaalta juuri siksi kuumalla mehulla oli kysyntää. KD-lehteä lähti mukaan iltalukemiseksi.

Keskustelujen aiheina oli sään lisäksi ajankohtaiset asiat aina EU:ta myöten. Kun kerroin KD:n 50-vuotispäivästä, niin moni varttuneempi kävijä totesi, että onpas se aika kulunut.

Kun tuli puheeksi Kristillisdemokraateille jo alusta alkaen tärkeänä olleet asiat ja totesin, että monet niistä ovat edelleen ajankohtaisia, kuten alkoholi ja perheiden tukeminen, niin siihen tuli hyväksyvä vastaus, että näin on, tärkeitä ovat edelleen.

Eräs mies kertoi olleensa keräämässä nimiä silloisen Kristillisen Liiton puoluerekisteriin pääsyä varten 1960-luvun lopulla. Kutsuin hänet 50-vuotisjuhlaan 26.4., samoin erään uskollisen äänestäjän.

Pidän toritapahtumista, sillä niissä saa kuulla kansan ajatuksia Helsingin ja maailmankin menosta. Siinä unohtuvat valmistelun vaivat ja sään aiheuttamat hankaluudet.

Samalla opin arvostamaan torikauppiaiden, näiden sitkeiden puurtajien työtä, kun he purkavat ja pakkaavat tavaransa yhä uudestaan ja siirtyvät paikkakunnalta toiselle tarjoten asiakkaille laajaa kirjoa tuotteita, joita ei markettien hyllyiltä löydy.