Olin eilen tilaisuudessa, jossa puhuttiin kirkon roolista turvapaikana. Asia on noussut nyt laajemmin esiin, kun maastamme turvapaikkaa hakeneet ja siihen kielteisen päätöksen saaneet ovat entistä useammin pyytäneet seurakunnilta apua, jotta päätös kumottaisiin.

Viime vuonna Suomen ekumeeninen neuvosto julkaisi oppaan Kirkko turvapaikkana. Sen tarkoituksena on "antaa seurakunnille ja uskonnollisille yhteisöille taustatietoja kirkko turvapaikkana -tilanteisiin valmistautumiseen sekä käytännön neuvoja näiden tilanteiden vastuulliseen hoitamiseen. Lähtökohtana on, että jos joku pyytää kirkolta apua hengenvaaraan vedoten, kristityn seurakunnan velvollisuus on ottaa avunhakijan hätä vakavasti ja auttaa häntä kaikin tavoin."

Meidät kuulijat havahdutettiin kysymyksellä, mitä minä itse tekisin, jos hätääntynyt ulkomaalainen pyytäisi minulta apua. Se pani miettimään.

Meidän piti vastata rehellisesti. Vastauksissa tuli esiin mm. lainkuuliaisuus. "Enhän minä voi tehdä vastoin Suomen lakia ja viranomaisten päätöstä." Tai oman turvallisuuden menettämisen pelko. "Voinko minä luottaa siihen, että tuo toinen puhuu totta? Tai entäs jos se käyttääkin hyväntahtoisuuttani hyväkseen, tulen huijatuksi?"

Puhuja kertoi, että nämä reaktiot ovat yleisiä. Tärkeintä on kuitenkin vastata kysyjän kiireisimpään tarpeeseen. Siis kysyttävä, mitä hän juuri nyt eniten tarvitsee ja toimittava sen mukaan. Jos on nälkä, annettava ruokaa jne. Sitten kaikessa rauhassa selvittää kokonaistilanne ja hoidettava eteenpäin sen mukaan.

"Tärkeintä on, ettemme kadota kykyä inhimilliseen kanssakäymiseen", puhuja totesi.

Lainkuuliaisuudesta meille kerrottiin, että lainsäädäntö on ihmisten tekemää ja sitä muokataan koko ajan. Näinhän se on ja siksi KD:nkin kansanedustajat tekevät eduskunnassa kirjallisia kysymyksiä ja lakialoitteita, jotta lainsäädännön virheitä saataisiin korjattua.

Meille painotettiin myös sitä, että kansalaisina meillä on velvollisuus tietää, mitä maassamme tapahtuu. Tämä koskee myös viranomaisten toimintaa. Sitä on seurattava ja tarvittaessa raportoitava siitä, mikä ei vastaa oikeustajua. Virkamiehetkin voivat tehdä virheitä työssään.

Keskustelun lopuksi heitettiin kysymys, keitä me olemme Jeesuksen kertomassa vertauksessa laupiaasta samarialaisesta.

Todennäköisyys sille, että joutuisin ratkomaan jonkun ulkomaalaisen turvapaikkaongelmia, on pieni, mutta maahanmuuttajien vähäisempiä avuntarpeita kohtaan kyllä. Toivon, että tästä lähtien pystyisin kohtaamaan heidät entistä paremmin.