Osallistuin tänään Työpaikat turbulenssissa -seminaariin Helsingin Messukeskuksessa. Seminaarin oli järjestänyt "Tuottavuuden pyöreä pöytä" ja kutsunut sinne työmarkkinoiden ja päättäjien edustajia. Kutsu oli tullut myös Kristillisdemokraateille ja koska minä olen ammattiyhdistysaktiivi, kutsu ohjattiin minulle.

Seminaarista jäi mieleeni monia asioita. Tilastotiedoista merkittävin oli, että vuosittain Suomessa työpaikkaa vaihtaa noin 500 000 henkeä eli joka neljäs palkansaaja. Puolet vaihdoista on normaaleja ja toinen puoli johtuu siitä, että vanha työpaikka lopetetaan.

Merkittävää oli myös se, että vuodesta 1997 lähtien yksityissektorilla on loppunut joka vuosi noin kymmenen prosenttia työpaikoista. Uusien työpaikkojen syntymisessä on sen sijaan ollut vaihtelua. Nyt ollaan taas sillä paremmalla puolella eli syntyy enemmän kuin loppuu.

Suhdanteet ovat nyt hyvät, mutta työllisyys pitää pystyä turvaamaan myös huonompina aikoina. Tähän tarvitaan tuottavuuden lisäämistä.

Opin seminaarissa uusia käsitteitä kuten työpaikkavirrat. Ne on suhteessa tuottavuuteen siten, että tuottavuus nousee vain, jos matalatuottoiset työpaikat vähenevät ja korkeatuottoiset lisääntyvät. Tämä tuntuu ihan loogiselta.

Tuottavuutta lisätään myös tekemällä työpaikoilla oikeita asioita oikein. Tässä tullaan mm. hyvään esimiestyöhön ja johtamiseen, muutosjohtamiseen, osaamisen johtamiseen sekä työyhteisön kehittämiseen. Tuottavuutta edistää myös, jos työpaikalla parannetaan viisaan työn tekemisen kulttuuria.

On parannettava myös työn laatua. Tähän todettiin, että tilastojen keskiarvot peittävät hyvien ja huonojen erot. Työyhteisöjen pitäisi olla siis sellaisia, joissa kaikki työntekijät saavat olla luovia oman työnsä kehittäjiä ja antaa parastaan. Se motivoi jaksamaan ja parantaa tuottavuutta.

Mutta pelkkä laadun nostaminen ei nosta tuottavuutta, vaan siihen tarvitaan myös sisällön parantamista. Tästä tuli mieleeni viime syksyltä tv-ohjelma, jossa näytettiin, miten sairaanhoitajat purkivat pesulasta tullutta liinavaatelähetystä osaston varastokaappeihin. Ohjelmassa ihmeteltiin, eikö sitä työtä olisi voinut tehdä alemman koulutustason omaava henkilö. Näin sairaanhoitajat olisivat voineet keskittyä itse hoitotyöhön, johon heidät oli koulutettu. Sitä ihmettelin minäkin.

Kuntasektorin edustaja totesi, miten palvelujen tuottamisessa ei pelkkä tuottavuus riitä, vaan pitää pystyä arvioimaan myös vaikuttavuutta. Myös henkilöstön palkkaus- ja palkitsemisjärjestelmiä on kehitettävä.

Julkisella sektorilla muutokset tehdään päätösten perusteella, kun taas yksityisellä puolella markkinat määräävät. Työhyvinvointi vaikuttaa tuottavuutteen ja siksi on tärkeää, että myös ylin johto ja julkisella puolella myös päättäjät ovat sisäistäneet tämän.

Seminaarissa tuotiin esiin myös se, että tuottavuuden käsite on määriteltävä niin, että se on läpinäkyvä, kaikkea oikein mittaava, sisältäen myös julkisen sektorin tarvitseman työn vaikuttavuuden.

Seminaarissa todettiin, että julkisen sektorin haasteet ovat valtavat, jopa kovat, jotta hyvinvointiyhteiskunta voidaan ylläpitää. Se on suuri haaste työmarkkinajärjestöille, mutta myös eduskunnalle sekä nykyisille ja tuleville kuntapäättäjille - ja meille siksi pyrkiville.

---
Työmarkkinakeskusjärjestöt perustivat Tuottavuuden pyöreän pöydän vuonna 2007 ja kutsuivat mukaan toimintaan myös työelämän tutkimus- ja kehittämistyön toimijoita ja rahoittajia.

Seminaarin puhujat ja panelistit olivat työmarkkinajärjestöjen johtajia ja pyöreän pöydän sihteeristön jäsen esitteli katsauksen tuottavuuden ja työelämän laadun kehittymisestä Suomessa. Se tulee myöhemmin nettiin ja löytyy osoitteesta http://www.tuottavuustyo.fi.

Lisäksi seminaarissa jaettiin neljä kunniamainintaa menestyksellisestä tuottavuusyhteistyöstä. Ne annettiin yksityiselle yritykselle, valtion viraston hankkeelle, kuntien välisen yhteistyön hankkeelle ja työryhmälle, joka oli kehittänyt tuottavuuden parantamisen menetelmän.