Meitä on neljä töölöläistä valmistellut Rollaattorimarssia Töölön palvelukeskuksen asukkaille. Marssin tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen, että vanhuksilla on oikeus voimiensa mukaan päästä ulos liikkumaan.

Marssista on laitettu kutsu Töölöläinen-lehteen, joten kaikki halukkaat ovat tervetulleita palvelukeskuksen asukkaiden seuraksi ja avuksi. Mutta myös muualla asuvat ikäihmiset rollaattorin tai pyörätuolin kanssa tai ilman ovat tervetulleita.

Kokoonnumme Töölön palvelukeskuksen eteen, Töölönkatu 33, lauantaina klo 13 ja menemme Sibeliuspuistoon ihailemaan kevättä.

Soitin kaupungin puisto-osastolle ja sieltä luvattiin laittaa meille penkkejä, jotta vanhukset voivat istua ja levähtää. Yhdessäolo muotoutuu sitten tilanteen mukaan.

"Tilasimme" hyvän sään ja näillä näkymin pyyntöön on vastattu, sillä lauantaiksi on luvattu auringonpaistetta ja lämpenevää.

Koska toivon meitä marssijoita olevan paljon, soitin jo viime viikolla poliisille, että siellä tiedettäisiin meistä eikä ihmeteltäisi väenpaljoutta. Kerroin, että vaikka tapahtuman nimi on Rollaattorimarssi, niin se ei ole varsinainen mielenosoitus, joten emme tarvitse poliisia liikennettä ohjaamaan. Ystävällinen poliisi kehotti noudattamaan vain liikennesääntöjä kadunylityksessä. Lupasin sen.

Sovimme myös, että laitan hänelle tänään vielä sähköpostilla muistutuksen asiasta. Tein sen ja muutaman tunnin kuluttua soitti toinen poliisi ja kyseli marssistamme. Hän halusi mm. tietää, tarvitaanko poliisia liikenteen ohjaukseen ja mitä ohjelmaa puistossa on. Selitin hänelle kaiken ja siihen poliisi totesi ystävällisesti, että emme tee mitään sellaista, mihin poliisia tarvittaisiin.

Minusta oli hienoa, että poliisista vielä soitettiin, mutta sitten jäin miettimään tuota "poliisin tarvitsemista". Eilen poliisi oli hoitanut mielenosoituksen, jossa oli lukittu huoltoaseman mittareita. Siitä minulla syntyi mieleyhtymä, että mitähän poliisi tuumaisi, jos se joutuisi irrottelemaan puihin itsensä ketjulla lukinneita vanhuksia, jotka osoittaisivat mieltään ulkoiluoikeutensa puolesta.

Kyllä me olemme velkaa vanhuksillemme sen, ettei heidän tarvitse Rollaattorimarssia radikaaleimpiin keinoihin turvautua saadakseen ulkoilla. Heidän työnsä loi sen hyvinvoinnin pohjan, jolle me olemme saaneet rakentaa ja josta nauttia.