Ulkoasiainministeri Alexander Stubbin johdolla pidettiin tänään Smolnassa kansalaisjärjestöjen kuulemistilaisuus Suomen YK-politiikasta. Tilaisuudessa julkistettin myös päivitetty strategia, josta on vielä erillinen keskustelutilaisuus.

Kuulemistilaisuuden tarkoitus oli saada kansalaisjärjestöjen kantoja ja toivomuksia ministeriön valmistautuessa YK:n ensi syksyn yleiskokoukseen. Tilaisuus järjestettiin nyt toista kertaa.

Ennen tilaisuutta otin selvää KD:lle tärkeät YK:ssa käsiteltävät asiat. Niitä ovat rauhan saaminen Lähi-itään, kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ja kaikkein köyhimpien ihmisten auttaminen, tyttöjen ja naisten aseman parantaminen kehitysmaissa sekä rauhanturvatoiminta.
 
Nämä kysymykset liittyvät myös päivitetyssä strategiassa esitettyihin kolmeen YK:n toiminta-alueeseen: kriisinhallinta, kehitysyhteistyö ja ihmisoikeudet.

Ihmisoikeuksiin liittyen toin esille myös sen, miten me täällä Suomessa pidämme monia vapauksia niin itsestään selvinä, ettemme edes osaa ajatella, että ne joissakin maissa puuttuvat. Nämä vapaudet ja oikeudet on kirjattu myös YK:n ihmisoikeuksien julistukseen.

Esimerkkinä kerroin uskonnon vapauden, sillä maailmassa on maita, joissa uskonnon vaihtaminen on rangaistava teko. Seurauksena voi olla jopa kuolemanrangaistus. Karkeasti arvioiden vuosittain noin 200 000 kristittyä kokee marttyyrikuoleman vainojen ym. seurauksena. Virkamiehen vastauksena sain, että Suomi hoitaa uskonnonvapausasiat EU:n kautta, joka hoitaa ne neuvotteluilla kyseisten maitten kanssa.

Kaikenkaikkiaan tilaisuus oli antoisa, sillä sain kuulla eri järjestöjen huolenaiheita maailman tilasta. Puhuttiin demokratiasta, kehityksestä ja hyvästä hallinnosta. Ruokakriisin syyksi kerrottiin, että monet kehitysmaat ovat itse laiminlyöneet maataloutensa ja elintarviketuotantonsa kehittämisen. Minulla heräsi kysymys, kuinkahan paljon siihen löytyy syytä meistä länsimaista.