Suomen Amnesty ja Väkivaltaobservatorio-verkosto järjestivät tänään kutsuvierastilaisuuden puolueille ja väkivallan ehkäisytyötä tekeville järjestöille. Tilaisuuden tarkoituksena oli syksyn kunnallisvaaleja ajatellen jatkaa työtä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemiseksi.

Amnesty lähetti huhtikuussa puolueiden johdolle ja naisjärjestöille kyselyn, miten ne aikovat kunnallisvaaliohjelmissaan ajaa lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemistä ja uhrien hoitamista. Vastauksista oli tehty kooste ja keskustelimme siitä, miten ne saataisiin vietyä konkreettisiksi toimiksi.

Amnestyn edustaja totesi, miten ilmapiiri näyttää tulleen otolliseksi yhteistyölle ja asian vakavuudesta ollaan yhtä mieltä. Se herättää toivoa siitä, että konkreettisia päätöksiäkin syntyy.

Sosiaali- ja terveysministeriöltä on juuri ilmestynyt suositukset, miten asiat pitäisi hoitaa paikallisella ja alueellisella tasolla. Tapaamisessa painotettiin, että nyt pitää kaikki kunnallisvaalien ehdokkaat saada tietoisiksi tästä vakavasta väkivaltaongelmasta, jotta vaalien jälkeen resurssien saaminen olisi helpompaa.

Ministeriön suosituksissa kuntien yhteistyökumppaneina mainitaan järjestöt ja seurakunnat. Luterilaisella kirkolla on oma väkivallan vastainen kampanjansa ja siihen liittyen se on julkaissut lähinnä seurakuntien työntekijöille tarkoitetun Näe väkivalta -kirjan. Sen keskeisenä tavoitteena on päästä pois vaikenemisen kulttuurista.

Moniammatillista yhteistyötä tarvitaan väkivaltaongelman poistamiseksi. Siinä tarvitaan ennen kaikkea asennemuutosta, mutta myös rahaa sekä ennaltaehkäisytyöhön että uhrien riittävään ja laadukkaaseen hoitamiseen.

Tämän vakavan asian jälkeen päiväni päättyi iloisemmissa merkeissä. Ensin oli ammattiyhdistykseni Specian hallituksen kokous, jonka aluksi tapasimme vieraitamme Marokosta. Yhdistyksemme arvokyselyssä kävi ilmi, että jäsenemme pitävät tärkeänä kehitystyön tukemista. Siksi päätimme varata tietyn summan tähän työhön.

Tänä vuonna tuki käytettiin puheenjohtajamme Leena-Maijan tuntemien kolmen marokkolaisen opintomatkaan Suomeen. He osallistuivat viime viikonloppuna Maailma kylässä -tapahtumaan ja ovat vierailleet mm. Akavassa ja ulkoasiainministeriössä.

Päivän päätteeksi kävimme ravintolassa syömässä ja juttelemassa. Otettiin valokuvia ja vaihdettiin yhteystietoja. Oli tunne, kuin olisimme tunteneet toisemme jo kauan. Minulla palautui mieleen muistot omilta Marokon matkoiltani.