Kiireisen viikon päälle minulla oli myös kiireinen, mutta mieluisalla tavalla kiireinen viikonloppu.

Eräällä ystävälläni oli syntymäpäivät ja hän halusi yllättää meidät järjestämällä lauantaina aivan erilaiset syntymäpäiväkutsut. Tapa selvisi meille vasta juhlapaikalla: me osallistuimme juhlavieraina Histan häihin!

Esitys on Espoon kaupunginteatterin ja  Musiikkiteatteri Tapiolan yhteistuotanto ja osa Espoon 550-vuotisjuhlavuoden ohjelmistoa. Esitykset ovat Honkamajalla Nuuksiossa.

Näytelmän juonena on, että Histassa vietetään kaksoishäitä vuonna 1843 ja sinne oli kokoontunut herännäiskansaa viettämään samalla seuroja, sillä niiden pito oli kielletty. Paikalla on herätysliikkeen johtavia pappeja ja sinne saapuu myös Paavo Ruotsalainen.

Esityksen jälkeen kokoonnuimme erääseen kotiin, jossa vaihdoimme kokemuksia näytelmästä. Minusta näytelmä oli vaikuttava ja niin todellinen. Pappien keskinäinen ja maallikoiden kanssa käyty teologinen keskustelu on ajankohtainen myös tänään.

Mitä pelastukseen tarvitaan? Voiko vain luottaa Jumalan armoon vai tarvitaanko jotain opinkappaleita, joita noudattamalla yhteys Jumalaan aukeaa? Riittääkö Raamatun Sanan totena pitäminen vai pitääkö luottaa vain salattuun Jumalan ilmoitukseen? Mitä Jeesuksen ristinkuolema merkitsee? Riittääkö pelkkä toivo jne.

Itselleni kiteytyi, että näitä kaikkia me ihmiset pohdimme ja kullekin ne painottuvat eri tavoin eri elämänvaiheissa. Joka tapauksessa me ymmärrämme vain pienen osan Jumalan suuruudesta. Sekin sanotaan Raamatussa.

Näytelmässä pohdittiin myös herätyksen myönteistä vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan. Illalla katsoimme videota, joka kertoi Fidzistä. Siellä oli ollut levottomuuksia vuonna 2000. Eri kristilliset kirkot olivat sen jälkeen tulleet yhteen rukoilemaan maansa puolesta. Pian siellä alkoikin herätys, maa rauhoittui ja alkoi uusi nousu monella tavalla.

Jumalan suuruutta sain toisten ystävien kanssa ihmetellä sunnuntaina, kun uusi ystävämme kastettiin seurakunnan yhteyteen Kannelmäen kirkossa.

Jo muutaman vuoden olen ollut mukana Ugandan rukouspiirissä, joka kokoontuu kerran kuukaudessa. Ryhmämme tukee Ugandassa viikoittaista radio-ohjelmaa, jossa voimaannutetaan naisia, kerrotaan heidän oikeuksistaan ja opetetaan raamattullista tasa-arvoa.

Jokin aika sitten eräs ryhmäläisistä kertoi tutustuneensa ugandalaissyntyiseen naiseen, joka on asunut Suomessa jo pitkään. Nyt hän oli tullut uskoon, mennyt aikuisrippikouluun ja kastettaisiin sunnuntaina.

Tapasimme hänet ensimmäistä kertaa alkuviikosta ja ystävystyimme heti. Hän pyysi meidät kaikki kastejuhlaansa. Jumalanpalveluksen jälkeen hänet kastanut pappi totesi, että meidän piirimme sitten ottaa tämän uuden jäsenen huomaansa.