Olin tänä aamuna Päivän vieras -ohjelmassa Radio Deissä. Minut oli pyydetty sinne KD Naisten toiminnanjohtajan ominaisuudessa kertomaan puolueen 50-vuotisesta taipaleesta ja erityisesti naisjärjestön toiminnasta.

Puoluetta koskeviin kysymyksiin oli helppo vastata, samoin naisjärjestöstä sinänsä. Mutta tasa-arvoasiassa toimittaja kysyi sen perinteisen eli tyyliin, eikö tasa-arvoa ole jo riittävästi saavutettu, joten mihin naisjärjestöjä enää tarvitaan.

Vastauksessani pyrin tuomaan esiin sen, että tasa-arvonäkökulma pitää nähdä kaikessa. Tällä hetkellä keskeisiä asioita ovat mm. perhe- ja työelämän yhteensovittaminen. Naiset pitävät perhevapaista suurimman osan, mutta isilläkin on oikeus isyyden toteuttamiseen.

Nuoret isät haluavat luoda suhteen lapseensa ja se suhde on tärkeä molemmille. Tutkimuksissa on todettu, että jos isä on jonkin aikaa yksin kotona lapsen kanssa, niin sellaiset avioliitot kestävät paremmin. Yhtenä syynä on se, että isä itse kokee, mitä kaikkea kodin arjen pyörittäminen vaatii ja osallistuu siihen jatkossa paremmin.

Toinen tärkeä asia on perhe- ja lähisuhdeväkivalta, josta suurin osa kohdistuu naisiin. Väkilukuun suhteutettuna Suomessa kuolee naisia perheväkivallan uhrina kaksi kertaa enemmän Ruotsiin verrattuna. Se on myös EU-maiden korkeimpia.

Toimittaja kysyi, mistä tämä johtuu. Syitä siihen on monia ja yhtenä suomalaisten keskimääräistä suurempi väkivaltaisuus ylipäänsä. On ollut sotia, ei osata puhua asioista ajoissa ja kun tilanne kiristyy, nyrkki heiluu.

Lapset saavat tämän mallin kotoaan, joten siellä sen muutoksen on tapahduttava. Varhainen tunnistaminen ja puuttuminen on tärkeitä ja siksi ongelma on tehtävä näkyväksi ja siitä on puhuttava. Neuvolat ovat tässä tärkeitä toimijoita.

Halusin keskustella myös kehitysmaiden naisista. Meidän pohjoismaisten naisten on todella vaikea edes kuvitella, millaisessa asemassa useimmat kehitysmaiden naiset ovat. Muutama vuosi sitten eräs kenialainen nainen kysyi esityksessään, milloin koittaa aika, jolloin naisten oikeudet ovat yhtä kuin ihmisoikeudet.

Kehitysmaissakin lainsäädäntö kyllä laitetaan linjaan kansainvälisten sopimusten kanssa, mutta miten se läpäisee muun lainsäädännön, onkin jo toinen juttu. Puhumattakaan siitä, miten saadaan ihmisten asenteet muuttumaan. Siinä on haastetta kerrakseen.

Loppulauluksi toivoin Kaija Pispan ja Jaakko Löytyn "Kahden maan kansalaisen" Esa Ruuttusen laulamana. Siinä minusta konkretisoituu Lutherin sanonta "käsi aurassa, sydän taivaassa", joka on minunkin elämänohjeeni.