Olin tänään kyläilemässä ja yhdeksi keskustelun aiheeksi nousi joukkoliikenne tai pikemminkin, millaisia arjen kokemuksia joillakin meistä oli bussikuskeista.

Illan isäntä on aikaisemmin ollut bussikuskina ja hän kertoi, miten koulutuksen loppuvaiheessa oli painotettu kolmea asiaa tässä järjestyksessä: turvallisuus, turvallisuus ja aikataulussa pysyminen.

Arvostan joukkoliikenteen kuljettajia, sillä työ on vaativa palvelutehtävä. Meitä matkustajia on monenlaisia, on ruuhka-aikoja ja ajokelitkin vaihtelevat haitaten liikenteen sujumista. Lisäksi liikenneonnettomuudet voivat aiheuttaa pahojakin viivästyksiä.

Tällä viikolla valitti yksi Uutislehti 100:n tekstiviestipalstalla, että "hänen työmatkansa venyy, koska kuski odottaa jokaisen mummon istumaan pääsyä ennen kuin lähtee pysäkiltä". Huomasin seuraavana päivänä ainakin yhden vastauksen, jossa kyseistä henkilöä kehotettiin lähtemään aikaisemmalla bussilla. Kuljettajan toimintaa taas pidettiin oikeana.

Näin minäkin ajattelen, turvallisuus ja palvelu ovat tärkeintä. Olen itsekin välillä ollut kuin tulisilla hiilillä peläten omaa ehtimistä, mutta kyllä syynä useimmiten on se, että olen varannut liian vähän aikaa matkantekoon.

Bussin tai ratikan vuoro voi myös jäädä kokonaan ajamatta milloin mistäkin syystä. Siitäkin on kokemusta varmaan jokaisella. Viime viikkoina on yhtenä syynä ollut kuljettajapula, koska ylityökiintiö on saavutettu eikä ylitöillä enää voida paikata sairastuneiden kuljettajien työvuoroja.

Useimmilla meistä joukkoliikenteen käyttäjistä on varmaan kokemuksia myös pysäkille jäämisestä, kun kuski ajaa ohi. Minulle se on käynyt kaksi kertaa. Silloin kyllä kiukuttaa, mutta kun sen suhteuttaa kokonaiskäyttöön, niin kyllä ohiajamisen osuus jää reilusti alle promillen.

Busseja ja ratikoita voidaan ostaa uusia, kun vanhojen käyttöikä alkaa lähestyä loppuaan eikä niitä enää kannata korjata. Mutta uusien kuljettajien saaminen onkin jo vaikeampaa. Firmoilla onkin koko ajan hakupäällä ja koulutusta järjestetään, mutta kun ala ei houkuta niin minkäs teet. Tähän on kuitenkin meidän jokaisen tehtävä oma osuutemme.

On osoitettava arvostusta joukkoliikenteen kuljettajille ihan käytännössä. Heidän tervehtiminen ja kiitos, kun saa palvelua esimerkiksi pienen odottamisen muodossa, ovat vähintä, mitä voimme tehdä. Ja muistettava, että hekin ovat ihmisiä.

Kun tulevat ikäluokat pienenevät ja suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, niin miten turvataan joukkoliikenteen toimivuus, jos ei saada riittävästi kuljettajia.

Siksi on panostettava raideliikenteeseen, sillä siinä liikkuu yhtä kuljettajaa kohti huomattavasti suurempi määrä matkustajia. Lisäksi se on ympäristöystävällisempää. Tässä on uskallettava tehdä rohkeitakin päätöksiä ajatellen koko pääkaupunkiseutua kehyskuntineen.