Lokakuun alku on taas vaihteksi ollut vauhdikasta. Keskiviikkona 1.10. olin Suomen Amnestyn vaalipaneelissa. Teemana oli naisiin kohdistuva väkivalta: mitä kunnissa pitää tehdä sen ennalta ehkäisemiseksi ja mitä uhrien hoitamiseksi.

Toin ennaltaehkäisyssä esiin kodin merkityksen. Sieltä lapset saavat tai ovat saamatta turvallisuuden tunteen, hyvän itseluottamuksen ja välineet tunteiden käsittelyyn. Kotoa lapset saavat myös mallin, miten ristiriitatilanteet hoidetaan väkivallattomasti tai väkivaltaa käyttäen.

Pari- ja lähisuhdeväkivallasta on myös puhuttava julkisuudessa, jotta niin uhrit kuin tekijätkin voisivat tunnistaa tilanteen ja hakea apua. Kuntien on järjestettävä hoitoketjut ja koulutettava henkilöstö.

Torstaina 2.10. ilta meni paljon iloisemmissa merkeissä. Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry juhli 20-vuotista taivaltaan tasa-arvoministerin vastaanotolla Smolnassa.

Kutsuvieraista KD:n naisia oli paikalla kymmenkunta. Heistä osa oli vetänyt NYTKISin alueellista juhlaa, kun lokakuun alussa 2006 Suomessa juhlittiin kymmenellä paikkakunnalla naisten täysien poliittisten oikeuksien 100 vuotta. Loput oli muulla tavoin osallistunut NYTKIS-toimintaan.

NYTKISin puheenjohtajuus kiertää vuosittain ja tänä vuonna se on Demarinaisilla. Juhlapuheessaan NYTKISin puheenjohtaja Tarja Filatov kertoi mm. lasten käsityksistä naisena ja miehenä olemisesta. Sieltähän se totuus usein tulee.

Joku pikku tyttö oli uuden leningin saatuaan todennut, ettei tykkää siitä. Syynä oli se, että leningissä napit on takana ja hän itse edessä. Puheenjohtajan mukaan tämä liiankin usein kuvaa naisena olemisen arkea.

Juhlien jälkeen suuntasin kohti Punaista tupaa, jossa vietin pidennetyn viikonlopun. Tietokone oli tosin mukana ja tein sillä vähän töitäkin, mutta pääasiassa valmistelimme tilustamme talvea varten.