Sain tänäaamuna kunnon herätyksen, kun ylitin katua mennäkseni ratikkapysäkille.

Suojatien edessä on liikennevalot ja osittain jalkakäytävälle liikennevalojen eteen oli pysäköitynä roska-auto. Olin juuri tullut roska-auton edessä olevalle suojatielle ja astumassa toiselle kaistalle, kun sitä pitkin tuli roska-auton takana pysähtyneenä ollut pieni kuorma-auto kiihdyttäen.

Hypähdin säikähdyksestä, nostin vasemman käden pysähtymisen merkiksi autolle ja sydän pamppaillen kiiruhdin pysäkille turvaan. Minulle paloi vihreä valo koko ajan.

Kun analysoin tilannetta, niin ilmeisesti kyseinen kuljettaja ei ollut nähnyt kunnolla vasemmalla puolella olevaa punaista liikennevaloa, koska oli niin innoissaan lähdössä jatkamaan matkaa.

Tai sitten hän vain huvikseen kiihdytti muutaman metrin tullakseen ihan suojatien eteen odottamaan valojen vaihtumista. Se ei ainakaan ole energiatehokasta ajoa! Ja kyllä se minullakin meni turhan adrenaliinituotannon puolelle.

Ratikkaa odotellessa tarkkailin samalla liikennettä. Moni nuori ja aikuinen jalankulkija ylitti kadun punaisilla. Muutama auto joutui jopa hiljentämään, ettei olisi ajanut päälle. Osalla näytti olevan kiire joko bussiin tai ratikkaan, mutta henkensä kaupalla siinä mentiin.

Asennemuutosta tarvitaan siis tuulilasin molemmilla puolilla.