Viime aikojen surulliset uutisoinnit Nokian tilanteesta herättivät minussa joukon kysymyksiä, jotka viime viikonloppuna kokosin mielipidekirjoitukseksi. Lähetin sen Helsingin Sanomiin, jossa se julkaistiin tänään. Otsikko on sama kuin tässä blogissa.
"Nokian johto on selitellyt julkisuudessa nykytilanteen syitä. Tärkeimpänä on se, ettei toimintaympäristön muutoksiin reagoitu riittävän ajoissa. Miksi näin tapahtui?
Kun muistelen tilannetta kymmenkunta vuotta sitten, yhtenä puheenaiheena julkisuudessa olivat johtajien optiot. Toisaalta puhuttiin Nokian hengestä, joka antoi tilaa luovuudelle, uusille innovaatioille ja oli kaiken perusta.
En tiedä, mille tasolle saakka tulospalkkaus ulottui, mutta tuliko ahneus jopa keskijohdon suurimmaksi motiiviksi? Uskoteltiinko itselle ja omille esimiehille, että tämä meno kantaa vielä pitkään?
Miten liiallinen tuloshakuisuus ja oman voiton pyynti vaikuttivat Nokian henkeen? Eikö enää ollut sijaa uusille innovaatioille?
Eikö enää uskallettu riskeerata, koska se saattoi merkitä tuloksen heikkenemistä - ja samalla omien bonusten pienenemistä?"
Kommentit