Minä sain täydet pisteet: olen laadukkaan opetuksen puolustaja. Tuloksen vahvistaa myös vaalikoneissa antamani vastaukset.

Vaikka minun kouluaikana opetus oli vähän toisenlaista ja varsinkin oppikoulussa luokat suuria, niin oppimisrauha oli turvattu ja kukin sai antaa parastaan. Tätä toivon myös nykyisille koululaisille.

Ja sitten vähän muisteloita. Keskikoulussa kieliopinnot aloitettiin ruotsilla ja toisella luokalla (nykyinen 6.) voi valita ns. pitkänä kielenä joko englannin tai saksan. Minä valitsin saksan.

Lukiossakin oli vain kaksi vaihtoehtoa: kieli- ja matikkalinja. Minä valitsin pitkän matikan. Toinen valinta oli psykologia tai biologia. Minä valitsin biologian. Lopputuloksena valmistuin sitten aikanaan biokemistiksi Helsingin yliopistosta.

On tärkeää, että lapset saavat riittävät valmiudet toimia nykyajassa. Muistan, miten matematiikan opettajamme kerran kertoi tietokoneista ja niiden kehittymisestä - myös niiden koon pienentymisestä. Lopuksi hän ennusti, että jossain vaiheessa tietokoneiden koko pienenee niin paljon, että ihmisillä voi olla niitä omalla pöydällään.

Silloin 1960-luvun lopulla minusta tuntui vähän absurdilta, että minulla olisi oma henkilökohtainen tietokone työpöydälläni. No - eihän siihen mennyt kuin noin 15 vuotta! Ja kotiinkin se ilmestyi 1990-luvun lopulla.

Kun nyt ajattelen kännyköitä ja internettiä, niin tajuan mitä kaikkea minunkin sulupolveni on aikuisiässä saanut oppia. Ei minun tarvitse kaikkia hienouksia osata, mutta perusasioissa haluan pysyä kehityksessä mukana. Ja tarvittaessahan voi aina kysyä neuvoa nuorisolta ;).